Uusia tuulia treenaamisessa

On näköjään vähän aikaa mennyt siitä kun edellisen tekstin kirjoittelin.

Olen oikeasti kehittynyt noista ajoista kun edellisiä tekstejä kirjoittelin. Silloin oli jo aavistusta suunnasta mihin oman kehon tuntemus kehittyy. Olen kiitollinen kaikille treenaajille, jotka ovat omalla esimerkillään näyttäneet miten tekniikkaa tulee/ei tule tehdä.

Vieläkin tarvitsen paljon palautetta treenikavereilta ja opettajilta, suorastaan janoan opettajien leireillä että tulisivat neuvomaan. Yleensä en kysy apua vaan keskityn tekemiseen, kun selkeästi löydän ongelmakohdantekemisessä, koitan selvittää sitä vähän parin kanssa, mutta opettajan ohjeet on siinä ykkönen. Treenaukseen ei mielestäni pidä sisällyttää hirveästi jutustelua, mutta jos parini ei tunnista oman tekemisen pahoja ongelmakohtia, koitan parille selventää sen tärkeimmän kohdan millä tekniikka pysyy kasassa minun kanssa tehdessä.

Olen löytänyt oman tyylin. Suurimpia oivalluksia oli kun tunsin kipua olkapäässä. Tämä kipu johtui jännittämisestä ja kipu hävisi kun rentoutin olkapääni. Tämä ei tapahtunut aivan hetkessä, vaan aina en onnistunut joten välillä tunsin kipua ja pikku hiljaa se hiipui pois. Toinen merkittävä oivallus jalkojen käyttö, jalkoja pitää liikuttaa, jotta oma keskusta liikkuu. Polvien koukistaminen on tärkeä, jottei tarvitse kumartua taikka nostaa kättä. Merkittävä uusin oivallus on käden yhteys omaan keskustaan, käsi pidetään omalla alueella ja sillä ei työnnetä eikä vedetä. Tämän ymmärtäminen on vielä kovasti kesken, toivottavasti muistan tätä harjoitella kovasti.

Kesä on kivaa aikaa vaikka onkin vähän treenejä, siitä johtuen jotenkin treenirytmissä hukassa syksyyn, talveen ja kevääseen verrattuna.