Tarkoituksena on osallitua Matti Joensuun leirille Kuortaneella. Yleensäkin koululla treenaaminen on aikaisemminkin ollut miellyttäävää. Ei tarvitse pommisuojan kätköissä olla ja kesä tulee ikkunoista sisään. Kuortane on aikas leppoisa treenauspaikka, suosittelen sitä kaikille.
Olen tässä matkalla vyökokeesta toiseen tarkkaillut monia treenaajia. Monet ovat kerenneet lopettaa syystä tai toisesta. Nuorilla kaverit määrittelee mitä tehdään. Työajat määräävät paljon, kolmi-/kaksivuoro työkään ei välttämättä paranna mahdollisuuksia. Perhe/tyttöystävä määrittelee millon voi/pääsee treeneihin. Varmaan tulee jotain terveyteen liittyviä esteitä.
Itselläni on joitain asioita jotka edesauttavat omaa säännöllistä treenaamista. Treeneihin ei saa olla liian pitkä. Suku saa jäädä vähemmälle huomiolle he eivät ole pahastuneet vaikken ole koko ajan tapaamassa heitä. Puhelin on oletuksena äänettömällä. Olen salin pukuhuoneessa vain oleellisen ajan. Säästän aikaa lähtemällä viime tipassa ja kun matkan pyörällä suorittaa ripeästi olen valmiiksi lämmittänyt lihakset, tämä vähentää loukkaantumisia.
Eilen alkoi Matin leiri Jyväskylässä. Aloitettiin ryokatatedorin perusteista. Hyökkääjän piti ottaa haltuun parin keskusta heti ensikontaktista. Keskityttiin tekniikan teossa siihen nagen kontakti on kohti tukea ja pois nagesta poispäin.
Eipä olleet treenitkään tänään liian helpot.
Olin Ariga Sensein leirillä Tampereella ja Vantaalla. Tekniikoiden sisältö oli mielenkiintoista. Tekniikat oli samat kummallakin paikkakunnalla.
Jos opetteli vaan tekniikoita ajattelematta niiden keskustaan liittyvää yhteyttä en usko että olisi saanut paljoakaan leiristä. Vantaalla oli helpompi treenata, kun ohjelma oli käyty jo läpi. En tietenkään ymmärtänyt kaikkea mitä harjoitteilla haettiin.
Kiitoksia kaikille treeneistä. Opettajan käteen tarttuminen oli kyllä hienoa, tarvittaisiin omaankin seuraan samanlaisia harjoittelijoita, kiitos Ariga Sensei.
Viikonloppuna tuli keskusteltua siitä, että kuinka hyvä aikido voi olla vartijan työssä. Vartijan työ on nykyään asiakaspalvelua, jossa näkee elämän nurjaa puolta. Vartijan on palveltava asiakkaita taitojensa mukaan eikä suinkaan pudottaa asiakasta heti ensimmäisenä maahan. Vartija toimii tamamin ulkopuolella, joten kaikki aikidon muodot eivät ole siinä hyväksi, vaan pitää myös ottaa ympäristö huomioon. Polvelle laskeutuminen ei ole
Itse olen omistaunut aikidolle, en saavuttaakseni mitään suurta itsepuolustaitoa varten vaan aivan muista syistä. Ehkä voitte teksteistäni rivien välistä lukea niitä.
On näköjään vähän aikaa mennyt siitä kun edellisen tekstin kirjoittelin.
Olen oikeasti kehittynyt noista ajoista kun edellisiä tekstejä kirjoittelin. Silloin oli jo aavistusta suunnasta mihin oman kehon tuntemus kehittyy. Olen kiitollinen kaikille treenaajille, jotka ovat omalla esimerkillään näyttäneet miten tekniikkaa tulee/ei tule tehdä.
Vieläkin tarvitsen paljon palautetta treenikavereilta ja opettajilta, suorastaan janoan opettajien leireillä että tulisivat neuvomaan. Yleensä en kysy apua vaan keskityn tekemiseen, kun selkeästi löydän ongelmakohdantekemisessä, koitan selvittää sitä vähän parin kanssa, mutta opettajan ohjeet on siinä ykkönen. Treenaukseen ei mielestäni pidä sisällyttää hirveästi jutustelua, mutta jos parini ei tunnista oman tekemisen pahoja ongelmakohtia, koitan parille selventää sen tärkeimmän kohdan millä tekniikka pysyy kasassa minun kanssa tehdessä.
Olen löytänyt oman tyylin. Suurimpia oivalluksia oli kun tunsin kipua olkapäässä. Tämä kipu johtui jännittämisestä ja kipu hävisi kun rentoutin olkapääni. Tämä ei tapahtunut aivan hetkessä, vaan aina en onnistunut joten välillä tunsin kipua ja pikku hiljaa se hiipui pois. Toinen merkittävä oivallus jalkojen käyttö, jalkoja pitää liikuttaa, jotta oma keskusta liikkuu. Polvien koukistaminen on tärkeä, jottei tarvitse kumartua taikka nostaa kättä. Merkittävä uusin oivallus on käden yhteys omaan keskustaan, käsi pidetään omalla alueella ja sillä ei työnnetä eikä vedetä. Tämän ymmärtäminen on vielä kovasti kesken, toivottavasti muistan tätä harjoitella kovasti.
Kesä on kivaa aikaa vaikka onkin vähän treenejä, siitä johtuen jotenkin treenirytmissä hukassa syksyyn, talveen ja kevääseen verrattuna.
Eilen oli ensimmäisissä tekniikoissa jäykkyyttä, jolloin joutui odottamaan näitä parempia treenaajia jotka uskaltavat antaa palautetta. Kun minulle kerrottiin, että käsien pitäisi olla rennompia, niin johan taas löytyi se sävel tekniikkaan.
Taasen oli vähän ukena olemisessa hiomista - ei pitäisi lähteä ukemissa karkuun vaan pitäisi pyrkiä nagen taakse jos mahdollista. Sillai saa paremmat lennot.
